Yhteystiedot

Keminsuun Nuorisoseura ry.
Keminsuuntie 176
94400 Keminmaa
p. 040 522 1100
Email: keminsuunnuorisoseura
@gmail.com

Postitusosoite:
c/o Carita Haanpää
Ruohokarintie 145
95470 Tornio

Haluatko vuokrata taloa?
p. 045 162 4414 /Hanna Littow

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Share |

Seuran historiaa

 

Männistön keskelle kohoaa koti

Kuuna kullan valkiana, ei ilmoisna ikinä siihen paikkaan talo kohoa. Näin epäiltiin. Kuiskittiin jopa kummallisen linnun männikköön asettuneen ja onnettomuutta koko puuhalle ja sen toiminnalle ennustavan. Keminsuun Nuorisoseuran väki oli toista mieltä ja niin nousi oma nuorisoseurantalo Kemijoen rantamännikköön.

Nuorisoseuran perustamista alueelle oli ajateltu jo useampi vuosi. Perustamista suunnitteleva keskustelutilaisuus pidettiin 1.9.1918 Lautiosaaressa Hjalmari Viheriälän talossa. Perustamiskokous järjestettiin jo saman kuun 22. päivä torppariyhdistyksen talolla Lautiosaaressa. Ohjelmallisia iltamia alettiin pitää heti. Kokoontumispaikkana oli yleensä Liedakkalan työväentalo, Lautiosaaren torppariyhdistyksen talo tai Kittilän perikunnalta vuokrattu pirtti.

Monien iloksi, monien vastuksesta huolimatta, oli nyt perustettu Keminsuun Nuorisoseura opastamaan nuorisoa, edistämään nuorison siveellistä kasvatusta ja herättämään nuoriso työhön isänmaan ja kotiseudun hyväksi. Oma toimipaikka kuitenkin puuttui. Kodittomuus vaivasi innokkaita toimijoita, eikä seuran kassakaan ollut 2000 markkaa suurempi.

Kevättä talkoolaisen rinnassa

Oman talon rakentamista tai ostoa suunnitteleva toimikunta nimettiin seuran vuosikokouksessa 12. tammikuuta 1919. 14 miehen toimikunta kokoontui tiheästi. Huhtikuisessa kokouksessa saatiin kirjata pöytäkirjaan iloinen merkintä: Rantaniemet lahjoittivat tontin nuorisoseuran taloa varten Keminsuulta. Rakennuspuut puhuttiin Kemi Oy:stä ja laina Keminkunnan Säästöpankista, kunhan ensin oli valittu oikeat miehet takaajia keräämään.

200 hevoskuormaa hirsiä Laitakarista Keminsuulle ajettiin jo samana keväänä. Talon piirustukset piirsi arkkitehti Salme Setälä Helsingistä. Varsinaiset rakennustyöt alkoivat lokakuussa.

Salvos- ja sisustustyöt maksettiin rahalla, mutta muuten talo valmistui talkootyönä. Innokas oli sekin kolmikymmenpäinen miesjoukko, joka huhtikuussa riensi katonlyöntitalkoisiin auringon lämmittäessä lumihangen peittämiä Kemijoen rantoja. Kun neljä päivää oli kulunut, oli katto pantu paikalleen - iloksi ja onneksi koko Peräpohjolalle ja isänmaalle, niin kuin mukana olleet vanhatisännät lausuivat.

Vielä puuttui lattialankut ja tiiliä. Puuttuvat tarvikkeet saatiin Kemi Oy:n avustuksella. Lankut ajettiin talolle Valmarinniemestä, jonne ne tulivat proomulla suoraan sahalta. Tiilet haettiin Laurilan asemalta. Monta aamun sarastusta ehtivät talkoolaiset nähdä talon eteen ahertaessaan. Pitkällä maksuajalla hankittiin vielä esirippukangas, ikkunaverhoja ja pyyheliinoja.

Valmiiksi on talo tehty

Lopulta kaikki tuli valmiiksi. Hyvä niin, sillä olihan luvattu, että maakuntajuhla voidaan pitää tuoreessa nuorisoseurantalossa kesäkuun 18. päivä 1920. Talon vihkiäisjuhlaa vietettiin vain viikko myöhemmin, 27. kesäkuuta.  Oopperalaulaja Otto Vallenius sepitti juhlaan talon rakennusvaiheista kertovan 12-säkeistöisen laulun. Vallenius lauloi muun muassa näin: 

"--- Halu heräis nuorisossa saada oma talo/ Pyrinnöille parhaimmille soma, sievä, jalo/ Yhtiöltä Kemin ruukin Iikka hankki puita/ Ape saarnais eduksemme etupäässä muita. ---

--- Valmiiksi on talo tehty, kauniilta se näyttää/ Jopa suuret vaatimukset helposti se täyttää/ Ilo, riemu pysyväinen jääköön ainiaaksi/ Silloin ei käy elämäkään koskaan vaikeaksi. ---"

Uudessa talossa oli hyvä toimia, vaikka välillä väsymys vaivasikin. Tulevien vuosikymmenten mittaan seura julkaisi omaa Männistön Mietteet -lehteä, perusti kuoron ja torvisoittokunnan, piti opintokerhoa, veti voimistelu- ja urheiluseuraa, esitti lukuisia kiitosta saaneita näytelmiä, tanhusi, lausui, piti puheita ja osallistui henkisiin kilpailuihin. Hiljaisempi kausi hiipi kalenteriin sota-aikana sekä sen jälkeen seuraavan kerran vasta 1960-luvun lopulla muun muassa television takia.

Eiköhän taas lähdetä

1970-luvun loppupuolella alkoivat talon kunnostustyöt. Salin peruskorjauksesta päätettiin vuoden 1977 vuosikokouksessa. Kunnostustyön suunnitteli pääosin arkkitehti Seija Haarala.

Loppujen lopuksi sisä- ja ulkoseinien maalauksiin, hirsien paljastukseen ja puhdistukseen, vesi- ja viemäritöihin, naisten ja miesten sisäkäymälöiden rakentamiseen, lattian, vesikaton ja kerhohuoneiden korjaukseen sekä sen suurimman ja kauneimman eli näyttämön korjaamiseen uhrattiin seuraavan kymmenen vuoden aikana reilut 15000 talkootyötuntia. - Eiköhän pojat taas lähdetä, kuului siihen aikaan vuoroin kenenkin suusta, kun uusi paikka odotti remontoimista. Aina ei talkoolaisia ollut monta, mutta kun uskollisimmat eivät luovuttaneet, saatiin lopulta valmista. Välillä toki heistäkin tuntui, että hullun hommaan on lähdetty, mutta sitä ei sopinut näyttää ulospäin. Nuorisoseurahenki piti toivoa yllä.

Nuorisoseurantalon rakentamisessa ja sen myöhemmissä remonteissa ja kunnostuksissa avainasemassa ovat olleet talkoolaiset sekä hyvät suhteet paikallisiin ihmisiin ja liikkeisiin. Erilaisten lupien ja avustusten hakemiseen on tarvittu ja saatu usein ammattilaisten apua. Raha-avustuksia on saatu muun muassa omasta kunnasta ja opetusministeriöstä ja Hurrikas-palkinto Lapin läänin rakennusperinneyhdistykseltä.

Arvokkaasti vanhenee nuorisoseurantalo

Keminsuun nuorisoseurantalon viimeisin laaja kunnostus tehtiin 1990-luvulla, jolloin uusittiin keittiö. 1990-luvun toimintakin oli vireää: näytelmätoiminta elpyi ja äitienpäivä-  ja joulujuhlat lämmittivät mieliä. Myös pitopalvelutoiminta aloitettiin, sillä täytyihän seuran väen talkoilla rahaa remonttien maksamiseen. Jos oikein näppärästi uskaltaa sanoa, niin naiset tienasivat ja miehet kuluttivat. Yhteinen hyvä oli tuloksena.

Nykyään nuorisoseurantaloa vuokrataan juhlapaikaksi erityisesti hääjuhlien pitämiseen lähes joka kesäviikonloppu. Saaduilla vuokratuloilla hoidetaan rakennusta ja huolletaan astiastoa ja liinavarastoa. Myös kesäiset yhteislaulutilaisuudet houkuttelevat ihmisiä ja lasten kesäkerhot leikittävät koulusta lomalla olevia.

Talviaikaan talo lepää hiljaisuudessa, mutta tarvittaessa se lämmitetään Keminmaan kirkon vanhoilla puulämmitteisillä kamiinoilla.

Talo elää, mutta vanhenee. Viimeisin ponnistus on juhlasalin lankkulattian uusiminen talkoovoimin. Keminsuun nuorisoseura juhli 90-vuotista taivaltaan elokuussa 2008 uudella lattialla. Eletään uutta aikaa, mutta yhteistyöhenkeä löytyy vielä.


Kirjallisuus

Keminsuun Nuorisoseuran 30-, 40-, 50-, 60-, 70- ja 80-vuotisjuhlajalkaisut

Otteita oopperalaulaja Otta Valleniuksen sepittämästä kronikasta

Paavo Kestin muistiinpanoja